Sipilän hallituksen kustannusloikka         150921

Sipilän hallitus yritti kolmikannassa yhteikuntasopimusta, jolla Suomen kilpalukykyä kohotettaisiin n. 5%. Yritys kaatui SAK:n vastustukseen.
Vaihtoehtona hallitus päätti käyttää sillä käytettävissään olevia keinoja: pakottavaa lakia, jolla rajattaisiin yli- ja pyhätyökorvauksia 20%, leikattaisiin lomakorvauksia ja muutettaisiin pari arkipyhää palkattomiksi. Ehdotus sai ay-kentän takajaloilleen. Näytteeksi joukkovoimasta masinoitiin mielenosoitus perjantaina 18.9.

Samanaikaisesti marssitettiin nobel.-palkittu Joseph Stiglitz tukemaan mielenosoitusta. Stiglizt tuli tunnetuksi Kreikan talousneuvonantajana romahduksen aikana. Keinokin on sama: lisää velkaa. Se tuli jo Kreikassa kokeiltua, loppu on historiaa.

Myös saksalainen Die Welt julkaisi perusteellisen selvityksen Suomen tilanteesta otgsikolla ”Euroopan mallioppilas kärsii epäsymmetrisistä shokeista”. http://www.welt.de/wirtschaft/article144479806/Europas-Musterschueler-leidet-unter-asymmetrischen-Schocks.html
Ainakin analyysi on perusteellisempi kuin Stiglitzin.

Taulukko analyysissä:
vv 2000 olimme Ruotsin kanssa BKT:llä mitattuna tasan aina vuoteen 2008 saakka, molemmilla 128 pistettä (vv 2000=100)
Sitten iski 2008-lama, Suomeen hieman pahemmin kuin Ruotsiin. Suomi 115 , Ruotsi 118.
Molemmat alkoivat toipua vuoteen 2012 saakka: Suomi 123 , Ruotsi 129, jonka jälkeen Ruotsi meni kehtyksessä menojaan, Suomi painui lamaan: Suomi 119 , Ruotsi 135.
Syynä Suomen kokemat shokit: Nokia, paperiteollisuus, Venäjän kauppa ja pakotteet....
Olemme siis talouskehityksessä Ruotsia 12% jäljessä. Siitä Sipilän "kustannusloikka" palauttaisi lähes puolet, mutta Ruotsi jäisi kustannuksiltaan n. 8% edullisemmaksi.

Ainoaksi keinoksi analyysissä todetaan "sisäinen devalvaatio", eli palkkojen alentaminen, joka myönnetään brutaaliksi ja poliittisesti vaikeaksi keinoksi.
On toki toinenkin vaihtoehto: annetaan yritysten tehdä se YT-menettelyjen kautta. Lopputulos palkkojen osalta on sama, mutta työttömyys muuttuu entistä vaikeammaksi.

Kolmatena keinona on Kreikan (Stiglitz) tie: Lisää velkaa ja maksetaan kustannusero luottoluokituksilla ja maakoroilla. Niin kauan, kuin joku suostuu lainaamaan.
Sen jälkeen pyydetään EU:lta ja maailmanpankilta talousapua ja myönnytään niille asetettuihin sopeutusehtoihin. Aivan kuin Kreikkakin joutui taipumaan.
Mutta sitä keinoa ei voine pitää edes vaihtoehtona, ei ainakaan toivottuna?

--
--

Kreikka edelleen keskipisteessä      150730



Kreikka pysyy edelleen eurokriisin keskipisteessä, ilmeisesti kauan.
Kreikan uudelle tukipaketille asetettiin tiukat uudistusehdot, jotka se täytti. Niiden toimeenpanoa edelleen odotetaan. Mutta ehdot neuvottelujen aloittamisesta ovat täyttyneet, joten neuvottelujen aloittamiselle ei ole estettä.

Niiden lopputulos näyttää Kreikan kannalta katsottuna lohduttomalta:
Saksa on asettanut ehdoksi IMF:n mukanaolon, mutta IMF vaatii velkahelpotusta, minkä puolestaan Saksa Suomen ja monen muunkin maan ohella tyrmää mahdottomana; syynä mm. EU-perussuopimuksen Art 125. Velkahelpotus on nähtävä kiellettynä suorana tukena valtiolle.

Saksan ja IMF:n ehto ei voi toteutua yhtäaikaa, jomman kumman pitää antaa periksi.
Sen jälkeen kynnyskysymykseksi nousee Suomen Kreikka-2 -paketista vaatimat vakuudet, nk Urpilaisen sopimus. Se oli ehto Suomen osallistumiselle ja velkahelpotus mitätöisi vakuudet. Niiden arvo nollautuisi.
Mutta Suomen osuus on kohtalaisen helposti kierrettävissä sillä, että neuvotellaan erillissopimus vakuuksien säilymisestä ja Suomen jättäytyminen pois uudesta tukipaketista. Slovakiahan jäi samasta syystä pois jo Kreikka-2:sta.

Jos vielä muutama muukin maa jättäytyy pois tukipaketista, on sen toteutuminen enemmän kuin kyseenalainen.
Eikä aikaakaan neuvotteluille ole pajoa; Kreikalta erääntyy jo 20.8. EKP:n lyhennys 3,2 mrd euroa. Sen jääminen rästiin murtaisi kamelin selkärangan. Katkeamispisteessä se oli jo 20.7., jolloin EU:n budjetista siirrettiin nk. siltarahoitusta Kreikalle 7,2 mrd, jolla maksettiin IMF:n rästi sekä lyhennys EKP:lle 3,5 mrd euroa. Samalla nostettiin ELA-rahoitusta hieman, jonka turvin Kreikan pankit voitiin avata. Tavarantuojat pääsivät hoitamaan välttämättömät maksunsa ja saivat satamissa seisoneet tuotteet haltuunsa.
Nostorajoitukset kuitenkin säilyivät ja Kreikan pörssi pysyi kiinni.

--
--

Grexit todennäköinen     150701

Niinhän siinä lopulta kävi, että Kreikka ei maksanut 30.6. erääntynyttä 1,6 mrd euron lyhennystä IMF:lle. Samalla varmistui, että IMF on Kreikan jatkorahoituksesta ulkona – sääntöjensä mukaisesti.
Mahdollinen liäsärahoitus jää siten EKP:n huoleksi; sellaista Kreikka pyysikin viimeisenä tarjouksenaan. Se olisi uusi tukipaketti ja vaatii kaikkien euromaitten hyväksynnän, myös Suomen.
Reaalisuuden esteenä on Saksan vaatimus IMF:n mukanaolosta sekä Suomen hallitusohjelman no-bailout -kirjaus.
Kreikan viimeiseen tarjoukseen sisältyi myös vaatimus lainojen järjestelystä, käytännössä ainakin osittainen akkordi. Sitäkin Suomi vastustaa jyrkästi.

Omana ratkaisunaan Kreikka ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen pakotteista, hallituksen suositus kansalaisille on äänestää selkeästi vastaan. Vastavetona EU ilmoitti EI-äänen tarkoittavan eroa eurosta. Tsipras puolestaan ilmoitti yhtä jyrkästi, että KYLLÄ-ääni johtaa hänen eroonsa.
Mutta mistä kreikkalaisia äänestytetään 5.7.? Jatketaanko ohjelmaa, jota ei enää ole. Se päättyi 30.6. Eikä ERVV ole enää käytettävissä, se on korvattu EVM:llä.

Kreikkalaisen siirtakin – hyppy eteen, 2 taakse - taustalla on nähty myös toisenlainen skenaario: entäpä jos Grexit sisältyykin Syrizan (Tsipras/Varaoufakis) isoon kuvaan?
https://www.suomenuutiset.fi/enta-jos-kreikan-joht...t-eivat-olekaan-tunarijoukkio/
Ainakin tähän saakka tuo teoria on edennyt "By the Book".

Kreikka lypsi maksimaaliset tuet EKP:ltä ja salli kansalaisten täyttää "patjapankin", sen turvin voidaan elää kriisin akuutin vaiheen yli. Eläkkeet maksetaan "rinnakkaisvaluutalla" eli valtion maksusitoumuksilla, kahden valuutan malli siis.
Jälkilypsyä tehdään parhaillaan.

Kreikan oma valuutta devalvoituu välittömästi, mutta maa on tankattu täyteen euroja; ne voi vaihtaa hyvään kurssiin drakhmoiksi. Kelkasta pudonneet hoidetaan tulonsiirroilla.
Siitä eteenpäin turismi vetää kuin häkää ja turistit kantavat säkeittäin lisää euroja; eurohan säilyy laillisena valuuttana.
Maassa on myös mittavat öljy- ja kaasuvarannot. Arvioitu v. 2012 kertaluokkaa suuremmiksi kuin Suomen BKT.
Samoin maassa on suuret kultavarannot; arviot vaihtelee 6-20 mrd euroon ja maaperästä löytyy lisää; tuotantoa suunniteltiin jo 3 vuotta sitten kasvattaa n. 500.000 unssiin vv 2016.
Vertailun vuoksi: Suomen kullantuotanto on n. 350.000 unssia/v.

Noilla eväillä eurokytkös "talouskurineen" on vain rasite Kreikalle.
Velatkin IMF:lle ja muille velkojille hoituu Odious Debt -säännön (Vastenmielinen velka) perusteella; tekihän Kreikka jo päätöksen, että velat ovat laittomia eikä niitä tule maksaa takaisin.
Ainakaan Saksalla ei ole panoksia vastustaa; eihän se ole itsekään maksanut velkojaan sen enempää I kuin II maailmansodastakaan.

--
_

Kreikan tie - Via Dolorosa

Kreikan kriisistä järjestettiin ylimäärinen huippukokous 22.6.15 Kreikan pyynnöstä ”huipputason poliitisen päätöksen saamiseksi”. Kreikan oli määrä toimittaa uusi ehdotuksensa sitä ennen.
Ei tullut. Tuli puhelinimoitus. Ei riittänyt.
Puolilta öin tuli viimein kirjallinenkin, mutta jo aamulla se imoitettiin ”virheelliseksi” ja luvattiin toimittaa uusi.
Uskoakseni annettiin väliarvio, ettei esitys riitä.
Uusi esitys ei kuitenkaan ehtinyt kiertää valmisteluelimissä, joten huippukokousta valmistelevalle VVM-kokoukselle jäi vain lykätä päätöksensä seuraavaan kokouksen.
Samoin huippukokouksesta tuli floppi: Päätettiin, ettei päätetä mitään.
Seuraava suunnitelman mukainen kokous on 25.-26.6.15

Kreikka (Syriza) leikkii tulella. Mutta sen vaihtoehdot ovat vähissä:
Se oli valtaan päästäkseen luvannut ikuisesti jatkuvan EU-rahoituksen ja kaataa Kreikan talouden säästöohjelmat.
Tehdäkö poliittinen itsemurha taipumalla troikan vaatimiin säästöohjelmiin vai yrittää pysyä edellen vallassa luottaen, että Angela Merkel viimein myöntää rahat, mitkä Kreikka välttämättä tarvitsee.
Epätoivoisessa tilanteessa sopii toki yrittää epätoivoisiakin. Ei tilanne siitä ainakaan huonone.

Kreikka on suututtanut jo liian monia venkoilullaan; esimerkiksi IMF:n joka päätti jo vetäytyä Kreikan jatkorahoituksesta - peruuttamattomasti.
Ilman jatkorahoitusta Kreikka ei selviä parhaimmillaankaan kuin heinä-elokuun loppuun. Saksa puolestaan on vaatinut IMF:n mukanaoloa. Uskon senkin päätöksen pitävän. Eli Syrizalla on elinaikaa enintään syyskuulle.
Siihen saakka Kreikalla ja Saksalla oin yhteinen tavoite: Kreikan velat saksalaisille pankeille ehditään/voidaan siirtää veloiksi EU/EKP:lle. Mutta entä sen jälkeen: haluaako Merkel Syrizan pysyvän vallassa?
Ja tuo syyskuukin vain sillä edellytyksellä, että EKP jatkaa Kreikan pankkien pääomittamista ELA-rahoituksen kautta. Silläkin uhalla, että sekä uudet että jo myönnetyt luotot kaatuvat luottappiohin. Saksalle siitä lankeaa iso osa, mutta tuskin enempää kuin luottotappioista saksalaisille pankieille. Ero voi olla miljardeja euroja.

Varoittanut on myös Eurooppa-neuvoston puhemies Donald Tusk:
"Uhkapeleille ei ole enää tilaa eikä aikaa. Pelkään, että pian on se päivä, kun joku sanoo pelin päättyneen."
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/06/11/eu...ttakaa-taktikointi/20157556/12
Loppuvihellystä voi odottaa jokaisessa kokouksessa tästä eteenpäin. Mutta se tulee varmasti.
Se johtanee uusiin vaaleihin Kreikassa, ainakin kansanäänestykseen. Mutta niilläkin saadaan ostettua lisäaikaa enintään kuukausia.

IMF:n lisäksi myös Suomi on ulkona jatkorahoituksesta. Siihen tarvitaan yksimielinen päätös, mutta hallitusohjelman kirjaus on esteenä. Timo Soini tuskin myöntyy tuon kirjauksen muuttamiseen varsinkaan kun IMF ei ole mukana. Eihän siinä onnistunut Jyrki Katainenkaan, tunnetuin seurauksin.

--
--

Kokoomuksen kädenjälki       25.4.15

Alexander Stubb kertoi Kokoomuksen linjauksista ja tavoitteista tulevaan hallitusohjelmaan.
Linja on kuulemma tiukka, jonka hän täsmensi:
”Me emme voi lähteä uudelleen sellaiseen tilanteeseen, missä oltiin neljä vuotta sitten, jossa rakensimme hallitusohjelman, jossa käytännössä ei kokoomuksen kädenjälkeä näkynyt.”

Mitä ihmettä? Kokoomuksen kädenjälki ei näkynyt Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa?
Kenen linjauksen mukaan mm. KELA-maksu poistettiin yrityksiltä ja yhteisöveroa (=yritysvero) alennettiin lähes viidenneksellä 20%:iin?
Vasemmistoliitonko?
Ja ehkä avioliittolaki olikin Kristillisten/Päivi Räsäsen ohjelman mukainen.
Vai tehtiinkö nuo(kin) ratkaisut ohi hallitusohjelman?

Mutta nyt pitää kysyä, mistä SDP veti niin pahasti herneen nenäänsä, että kieltäytyi jyrkästi lähtemästä Kokoomuksen kanssa uudelleen hallitukseen. Noin ainakin Juha Sipilän kommentti pitää ymmärtää.
Eikö SDP uskonut onnistuvansa uudelleen vedättämään kokoomusta oman ohjelmansa taakse?

Olihan toki Kataisen hallituksen ohjelmassa kohtia, joita ainakin Jutta Urpilainen avoimesti ylisti, mutta kertoi myös saavuttaneensa ne tiukan kädenväännön jälkeen.
Vasemmistoliitolle nekään eivät riittäneet, vaan se poistui kesken kauden oppositioon.
Saman tekivät myös Vihreät.
Vaalitaktisestiko?

Ainakin EU-politiikassa oli varmasti Kokoomuksen kädenjälki. Perussuomalaisten pelaamista oppositoon myöten.
Tarjosihan Katainen ”vapautusta” äänestää kaksi kertaa vastaan, mutta sitten piti olla puolesta. Ratkaisuaan Jyrki Katainen perusteli itse:
”Hallitus olisi ollut sisäpoliittisesti enemmistöhallitus mutta EU-asioissa ikään kuin vähemmistöhallitus. EU-asioissa se olisi joutunut hakemaan oppositiosta tukea”.
Vihreitten Anni Sinnemäen mielestä tuo oli osoitus Perussuomalaisten yhteistyökyvyttömyydestä.
Mitäköhän hallituksesta ulosmarssi kesken kauden osoitti.
Nuo Kataisen tarjoamat kaksi kertaa menivät jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Samoin kuntauudistus oli kiistatta Kokoomuksen agendalla, jopa vastuuministeriä myöten. Henna Virkkunen aktiivisesti liputti kuntien määärän vähentämistä nykyisestä runsaasta 300:stä jopa 100:aan. ”Tarvittaessa pakkoliitoksilla”.
Sittemmin Virkkunen siirtyi Brysseliin ja kuntauudistus lässähti kasaan. Tosiasiallinen lässähtäminen kylläkin tapahtui ennen jo Virkkusen lähtöä.

Soosiksi meni myös SOTE-soppa. Siinäkään ei tullut lukuisista työryhmien vaihdoksista huolimatta valmista ennen kuin koottiin kaikkien puolueitten – myös oppositio – yhteinen konklaavi.
Savu nousikin jo piipusta, mutta Perustuslakivaliokunta torppasi hankkeen; oli ristiriidassa kuntien itsemääräämisoikeuden kanssa.
Myöskään pikaisesti istunut uusi työryhmä ei saanut Perustulakivaliokunnalle kelpaavaa ratkaisua.
Siiten loppui aika ja piti nostaa kädet pystyyn. Soppa jäi seuraavan hallituksen syöltäväksi.

Sitten lähti myös pääministeri Jyrki Katainen, kantamaan vastuuta Brysseliin.

--
--

Anna meille Nato!
    Vastaus Ilari Kotimäen kirjoitukseen KSML:ssä 2.4.-15

Olisi Ilari (Kotimäki) saanut otsikoida kirjoituksensa tosinkin.
Nyt meinasi aamukahvi mennä väärään kurkkuun; onko Ilarikin Nato-haukkoja?
Ei sentään. Kirjoitus viittaa Venäjän Krim-juhlassa kuultuihin "Anna meille Puola ja Suomi" -huutoihin
ja epäilee niitä suomalaisten(?) Nato-provokaattorien aiheuttamiksi.
Putin ei ainakaan halua Natoa naapurikseen.
Kuka haluaa, että Suomen Itäraja on myös Nato-raja? En minä ainakaan.
Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Nato on sen vastapuoli. Ainakin jännitys itärajalla kasvaisi
ja jos se johtaisi konfliktiin, olisi Suomi ensimmäisessä vaunussa matkalla siihen. Kohti kivikautta.
Olipa Nato turvanamme tai ei.

Jos Suomi vastaa Venäjän sisäpolitiikasta johtuvaan pullisteluun aseita kalisuttamalla, niin kanntaa pitää mielessä sellainenkin vaihtoehto, että ennemmin tai myöhemmin Venäjältä löytyy joku kahjo, joka ottaa haasteen vastaan.
Suomen puolustusvoimien tehtävänä ei ole torjua maahantunkeutujaa, vaan huolehtia siitä,
ettei Suomen alueella tarvitse enää koskaan sotia. Liittyminen Natoon olisi askel väärään suuntaan.
Varmin keino on pitää oma maanpuolustus uskottavana, korottaa maahantunkeutumisen hintalappu mahdollisimman korkeaksi.

Mitähän Venäjä tavoittelisi Suomesta sotilaallisesti? Mielestäni täällä ei ole mitään, mitä sen kuvittelisi tavoittelevan.
Itämeren sotilaspoliittista asemaakaan ei turvata Suomen satamissa; se ratkaistaan Tanskan salmissa.
Eikä kauppapoliitisia intressejä, mm. transitoliikenne, voi hoitaa sotilassaattueitten turvin. Suomen miehityksellä
se kuitenkin tulisi ainoaksi mahdollisuudeksi. Ja sitä Venäjäkään tuski haluaa yrittää.

Historiasta - Rippentropit mukaanluettuna - on turha kaivaa viitteitä tulevaisuudesta. Silloin elettiin täysin
erilaisessa ajassa: sotilaalliset aluevaltaukset olivat pikemminkin normi kuin poikkeus. Rajojen kunnioituskin
täysin erilainen kuin nykyään, rakensihan Pietari Suurikin mahtikaupuki Pietarin Ruotsin maaperälle.



Totuus konserttisalin rahoituksesta           (julkaistu Keskisuomalaisessa 20.3.2015)

Keskisuomalainen julkaisi 18.3.2015 artikkelin ”Soivan salin suunnittelu taas liikkeele”. Paviljonkisäätiön puheenjohtajan Timo Fredriksonin mukaan puuttuva suunnittelumääräraha 50.000 - 60.000 euroa kyllä löytyy.

Kaupunki on antanut vuosittain Paviljonkisäätiölle avustusta 700.000 euroa, mitä nyt käytetään suunnittelun rahoitukseen. Kaupungin tämän vuoden talousarviosta päätettäessä perussuomalaiset esittivät, että avustusta pienennetään 500.000:een, mutta esitys kaatui suurinumeroisesti, jäimme lähes yksin tukemaan esitystä. Silloin ei puhuttu halaistua sanaa siitä, että avustuksen pitäminen entisellään tarvitaan konserttisalin suunnitelmien tekemiseen. Ainakin minulle tulee lähinnä huijaus mieleen.

Avustuksien varassa toimiva säätiökö rakentaisi salin? Ilmeisesti lainarahalla, kaupungin takaamana. Ja laina maksettaisiin takaisin kaupungin avustuksilla. Valtuusto saa varautua kasvaviin avustusummiin tulevina vuosina. Fredrikson väittää, että kaupunkilaisten suusta ei viedä eväitä salihankkeella. Tarkoittanee sitä, että paviljonkiisäätiön avustukset loppuvat? Sopii meille.

Fredriksonin mukaan rakennusvelka maksettaisiin käyttäjämaksuilla. Vuoden 2015 talousarvion mukaan Jyväskylän Sinfonian toimintamenot ovat 2,977 miljoonaa euroa, toimintatulot 0,290 miljoonaa, eli yli
90 % Sinfonian menoista rahoitetaan kaupungin kultuuritoimen budjetista. Fredrikson laskenee tuon kaupungin subventoinninkin käyttäjämaksuihin. Kuka ja mistä rahoista se sali maksetaankaan?

Kaupungin yli 900 miljoonan euron budjetista on jäämässä vuosikatteeksi 31 miljoonaa euroa ja poistojen jälkeen -21 miljoonaa euroa. Sillä saadaan nenä pysymään juuri ja juuri kriisikuntarajan yläpuolella eli vanhaa ylijäämää jäänee vuonna 2017 jäljelle 340.000 euroa. Varaa ei todellisuudessa olisi edes sairaanhoitopiirin realisoituvan alijäämän kattamiseen. Haihattelut kymmenien miljoonien konserttisalilla ovat silkkaa utopiaa. Sen esittäjillä ovat molemmat jalat tukevasti irti tästä maailmasta.

Tässä taloustilanteessa ei ole mitään tarvetta selvittää konserttisalin hintaa karkeaa ”muutaman kymmentä miljoonaa” tarkemmin ja maksaa siitä hyvästä kymmeniä tuhasia euroja. Investointimahdollisuus on reaalinen aikaisintaan useiden vuosien, ehkä kymmenien vuosien kuluttua. Ja silloin suunnitelmat on vähintäänkin päivitettävä ajantasaisiksi, mikä maksaa taas muutamia kymmeniä tuhansia euroja.

Eija Reili, varavaltuutettu, Tikkakoski
Jorma Uski, kaupunginvaltuutettu, Mattilanpelto