Kolumnit-2015



Schengen-sopimuksen valuvika               14.11.15

Pariisin iskut 13.11.15 paljastivat, että Schengen-sopimuksessa on valuvika. perustavanlaatuinen:
Perusolettamuksena on, että EU:n alueella on vain EU:n kansalaisia. 
Olettamus ei pidä paikkaansa. On paljon muitakin. Ja lisää tunkee enemmän kuin ulkorajoilla ehditään tarkistamaan tai edes rekisteröimään.
Eri maitten viranomaiset ovat joutuneet (tilapäisesti) käynnistämään omat rajavalvontansa.
Puuttuu enää tunnustus, että Schengen-sopimus on kuollut.

Lisäksi eri maissa - myös Suomessa - on omiakin kansalaisia, jotka suhtautuvat vihamielisesti järjestelmään. Ovat valmiita jopa tappamaan asiansa puolesta. Suomestakin on lähdetty Isisin joukkoihin taistelemaan.
Eräs Pariisin iskuun osallistuneita on tunnistettu ranskalaiseksi, joka Syyriasta palattuaan osallistui iskuun. Suunniteltuako?

Eurossa on valuvika, Schengen-sopimuksessa on valuvika, työvoiman liikkumisessa on valuvika: työehdot ja elintasot poikkeavat liikaa toisistaan. Eikä niitä pystytä valvomaan edes kohtuullisesti.
Kolme EU:n peruspilaria kolmesta on osoittautunut utopiaksi. Mihin EU enää perustuu?

--
--

Hallituksen ”kipukohdat”      24.4.15

Eduskuntaryhmä ovat jo järjestäytyneet vaikka valtakirjat tarkastetaankin vasta 27.4.
Valtiopäivien avajaiset ovat 29.4. ja jo seuraavana päivänä ryhmien johtajat kokoontuvat nimeämään hallituksenmuodostajan. Toimeksiannon antaa presidentti; Sipilälle ei liene vastaehdokasta.


Siitä juna lähtee, ilmeisen nopeasti. Onhan alustavia keskusteluja jo käyty ja työmarkkinajärjestötkin antavat omat vastauksensa mm. yhteiskuntasopuun liittyvistä kysymyksistä. Samat kysymykset on esitetty myös eduskuntaryhmille.
Valmista pitäisi olla kuun puolivälin paikkeilla.

Mediassa on spekuloitu useillakin ”kipupisteillä”, joita on poimittu puolueitten – ja yksittäisten
ehdokkaittenkin - ”lupauksista”.
Eräs niistä, työperäinen maahanmuutto, on ainakin sellainen, josta ei eroja eri ryhmien väliltä saa riidaksi saakka. Myös Perussuomalaisten yleinen linja on, että työhön saa tulla, maksamaan veroja, mutta sosiaaliturva/elintasoshoppailulle pitää panna suitsia. Onko Keskustalla, Kokoomuksella tai SDP:llä jokin toinen linja?
Mihin kohtaan raja työnteon ja shoppailun välillä vedetään on neuvottelu- ei kynnyskysymys.

Enkä näe oleellisia eroja suhtautumisessa taloustukiinkaan. En ainakaan Keskustan ja Perussuomalaisten välillä. Piirsihän Juha Sipiläkin rajan ensimmäisen tukipaketin ja jatkuvien/toistuvien pakettien väliin. Siinä kokoomuksen linja näyttäisi olevan toinen, mutta saihan Jutta Urpilainenkin luvan torjua Kreikan 2. tukipaketin ilman ”vakuuksia”.

Mistä muusta kysymyksestä olisi riidaksi saati kynnyskysmykseksi saakka?
Vihreillä niitä tuntuu olevan useampiakin, mutta perinteisen kaavan mukaan sille määrättäneen edellisestä hallituksensta lähtemisestä ainakin yksi ”sakkokierros”. Ehkäpä sen vuoksi Ville Niinistö onkin näyttävästi esitellyt omia kynnyskysymyksiään, hakee irtopisteitä hallituksen ulkopuolelle jäämisestä.

En usko, että mitään ratkaisevaa kiistaa nousee esiin, varsinkaan kun tarkoitus lienee tehdä hallitusohjelma vain päälinjoista.
Sen verran pitää luottaa omiin neuvottelijoihin, että jos neuvottelut kariutuvat ja johtavat taas oppositioon, niin se tapahtuu erityisen painavasta syystä.
Uskon, että parhaansa neuvottelijat tekevät sovun aikaansaamiseksi, ja siksi – olematta itse kärpäsenä katossa – pidättäydyn enemmältä kommentoinnilta ennen lopputulosta.
Nyt se on selvää:
Hallitusneuvotteluihin lähtee 3 suurinta; Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus.
Sipilä kertoi tavoitelleensa myös 4. suurimman kokoonpanoa, mutta se ei ollut mahdollien.
Oleellista on, että ulkona ovat niin Vasemmistoliitto, Vihreät kuin RKP:kin.


--
--

="Hallitusta tunnustellaan       22.4.15

Juha Sipilä on jo aloittanut tunnustelut tapaamalla suurten puolueitten puheenjohtajat vaikka virallinen toimeksianto tulleekin vasta eduskunnan järjestäydyttyä 28.4., ilneisesti ensimmäisessä täysistuntonnossa 8.5.

Olisin ollut halukas veikkaamaan hallituspohjaksi Keskusta, Perussuomalaiset ja SDP,
mutta ainakin tuo veikkaus näyttää menevän pieleen: Antti Rinne poistui pian kokouksesta ”ovet paukkuen”. Ilmeisesti otettiin esille jotakin vaalien suurimmalle häviäjälle epämieluisaa.
Liittynee Sipilän kaavailemaan yhteiskuntatakuuseen, joka ei ilmeisesti kelpaa/kelpaisi työväenliikkeelle. Ja siihen suuntaan Rinteen pelivara on jos mahdollista entistäkin pienempi.

Kokoomuksen oppositiotaipaleen puolesta puhui Alexander Stubbin linjaus tuleville hallitusneuvotteluille: ”Tiukka linja” ja erityisesti harmittelu siitä, kuinka ”kokoomuksen omat linjaukset eivät näkyneet edellisen hallituksen ohjelmassa”. Kunkahan Stubb ajatteli saavansa ne näkyviin keskutavetoisessa hallituksessa?
Jyrki Kataisella taisi olla niin suuri halu pääministeeriksi, että luopui sovinnolla kokoomuslaisista linajauksista vain saadakseen hallituksen kasaan - kun ensimmäiseksi oli pelannut vaalien suurimman voittajan ulos hallituspöydästä ehdoilla, jotka varmasti tiesi etukäteen mahdottomiksi hyväksyä.
Mahdottomia ne olivat myös jälkikäteen arvioituna.

Vihreät ovat ilmeisesti maalanneet jo itsensä nurkkaa. Ydinvoimasta ei liene kyse, koska uusia ydinvoimalupia ei ilmeisesti ole edes harkinnassa saati tulossa päätettävksi. Kyse on enemmänkin Vuotoksen altaasta ja/tai laajemmin vesivoimasta, jota vihreät vastustavat kynsin hampain – ja eritysesti Sipilä haluaa.
Oma lukunsa on perinteinen malli, jossa hallituksesta lähtö johtaa ainakin yhteen sakkokierrokseen.
Sama periaate sulkenee myös vasemmistoliiton oppositioon.
Kristillisiä rasittaa kiukuttelu aviooliittolakia vastaan ja puuhastelu kansalaisaloitteilla sen kumoamiseksi. Vaikka kumoaminen ilmeisesti sopisi Timio Soinillekin, niin kumoaminen on yliampuva; mitä eduskunnan arvovallasta jää jäljelle, jos se pyörtää aiempia päätöksiään?
RKP:lle tunnetusti sopii mikä tahansa, kunhan kielikysymykset pysyvät betonoituina.

Tuolla pohjalla toteutunee näkemys suppeasta hallitusohjelmasta; ei ainakaan yhtä yksityiskohtaista kuin Kataisen hallituksella – lukuisine varauksineen.
Ohjelmassa sovittaneen vain strategisesti painavimmista linjauksista, esim. SOTE-ratkaisun maaliinsaattaminen ja talouskasvu alkuun. Viennin lisäksi erityisesti rakentaminen on saatava nousuun. Tavoite on ilmeisesti kaikille yhteinen.

Jokin kirjaus siihen lisättäneen keskustalle tärkeästä maakuntahallinnostakin, tuskin kuitenkaan erillisiä maakuntavaaleja ja/tai maakuntaveroa. Ne ovat täysin vamistelemattomia, eikä sitä voi tehdä ainakaan kepun puoluetoimistossa.
Kuntien verotusoikeuteen ei ilmeisesti voi puuttua, joten maakuntavero olisi väistämättä uusi vero entisten päälle.
Myös maakuntavaaleista tulee ongelmia: vapaissa vaaleissa ei voi olla äänivaltaleikkuria ja ilman sitä esimerkiksi Keski-Suomessa päätösvalta siirtyisi Jyväskylälle. Ei hyvä keskustalle.
Sipilän tavoitelemassa kapeassa hallituksessa pitäisi taspuolisuus toteuttaa salkkujaolla: kaikille sama määrä, esimerkiksi 4. Viides salkku kepulle - pääministerin salkun lisäksi - olisi vaalitulokseen nähden liikaa.

Mutta yhtäsuurilla ryhmillä hallituksessa pitää olla vahva keskinäinen luottamus ja sitoutuminen; pystyyhän mitkä tahansa ryhmät liittoutumaan enemmistöksi yhtä vastaan.
Eikä ratkaisua tuone pienryhmienkään mukaanottaminen; enemmistö eduskunnassa ei sillä lisääntyisi oleellisesti eikä hallituksessa olisi saatavissa uusia enemmistöjä.
Toisaalta, minkä tahansa ryhmän lähtö hallituksesta kaataisi hallituksen...


Sipilän kysymykset osapuolille:

1. Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 prosentin tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?

2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?

3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?

- - -

Lääkettä vai myrkkyä talousongelmiin       UpD  15.3.-15


Viikolla julkaistiin kaksi tutkimusta - ja suositusta - Suomen taloustilanteen korjaamiseksi.
Ensimmäisen esitti PM Aleksander Stubbin pyynnöstä Ruotsin ex-VM Anders Borg yhdessä
VTTK:n pääjohtaja Juhan Vartiaisen kanssa. Toisen - pyytämättä -  Aalto-yliopiston talousprofessori
Pertti Haaparanta.
Ne ovat suosituksiltaan niin toistensa vastakohtia, että on vaikea käsittää niiden analysoivan samaa tilannetta.
Molemmat eivät voi olla yhtäaikaa oikeassa; jos toinen on lääkettä potilaalle, on toisen oltava fataalista myrkkyä.
Samalle potilaalle samassa tilanteessa niitä kuitenkin esitetään.

Borgin-Vartiaisen suositukset eivät yllättäneet; olivathan molemmat esittäneet sen suuntaisia kommentteja jo aikaisemminkin. Mm Vartiainen vaatimalla työvoiman tuonnin lisäämistä korjaamaan "rakenteellista vinoutunutta hoitosuhdetta" ja sitä kautta työllisyyttä.
Olen halunnut kysyä Vartiaiselta, mihin logiikkaan perustuu ajatus työn tajoamisen lisäämisen vaikutuksesta työllisyyden paranemiseen.
Ja mitä työtä hän tuontityöläisillä ajatteli teettää, kun omassa maassa on 300-500.000 työtöntä.

Kieltämättä Borgin-Vartiaisen ehdotus vaikuttaa työn hintaan ja sitä kautta nk. kilpailukykyyn. Mutta pienemmällä palkalla on kielteinen vaikutus kulutukseen ja jo nykyiselläänkin kulutus on alenevassa trendissä. Sitä kautta ainakin kotimainen kysyntä laskee heikentäen työllisyyttä. Kuinka alas se voi vielä vajota, kun iso osa kansasta joutuu jo turvautumaan ruokapankkeihin.
Ja kuinka paljon työllisyys ja huoltosuhde paranevat, jos tuontityöläisten sijasta sama määrä maassa jo olevia joutuu työttömäksi?

Ex-PM Jyrki Katainen puolestaan viittasi useinkin nk. "Talouden dynamiikkaan": työllisyyden paraneminen parantaa kysyntää, joka kasvattaa työllisyyttä entisestään.
Logiikka on useinkin todettu paikkansa pitäväksi myös käytännössä.
Mutta se toimii myös toiseen suuntaan: Kysynnän heikkeneminen huonontaa työllisyyttä, jolloin kysyntä ja työllisyys heikkkenevät entisestään.
Olisin halunnut kysyä Kataiselta, uskooko hän tuon dynamiikan toimvan myös tosin päin.

Haaparannan analyysi pohjautuu nimenomaan tuohon jo toimivaksi havaittuun talouden dynamiikkaan: elvytys vaikka velkarahalla on kannattavaa, jos sen vaikutukset talouteen ovat suuremmat. Koska kulutus - ja sitä kautta työllisyys - heikkenevät, on toimivalle lääkkeelle helppo antaa kriteeri:
kulutus on saatava kasvuun. Ja se ei tapahdu työpalkkoja heikentämällä entisestään varsinkaan kun ostovoima on jo ruokapankkitasolla.

Erityisesti pienituloisten ostovoiman lisääminen parantaa kysyntää, koska heillä kaikki käytettävissä olevat varat menevät kulutukseen.
Kielteiset vaikutukset kilpailukykyyn eliminoitaisiin alentamalla pienten palkkkojen verotusta; perustulovähennyksen kasvattamisen vaikuttaisi verokertymään vähemmän kuin veroasteen yleinen alentaminen. Työn hintaan ja kilpalukykyyn sillä ei olisi ainakaan korottavaa vaikutusta.

Toinen kilpalukyvylle neutraali mekanismi on sätää raja-arvo sille, minkä saa ansaita sosiaalipolittisia etuja menettämättä. Onko se 400 vai 600 euroa kuukaudessa on neuvottelukysymys. Ainakin se alentaisi nk. tuloloukkuja ja kannustaisi ottamaan vastaan huonommikin palkattua työtä.
Saattaisi sillä olla jopa Vartiaisen toivomia työn hintaa alentavia vaikutuksiakin. Pienituloisimille myönteiset vaikutukset olisivat varmasti veromenetyksiä suuremmat.

Erityisesti haluan kiinnittää huomiota vielä yhteen seikkaan:
Valtion kiinteistöomaisuutta, mm. rakennustontteja, hallinnoi Senaatti-kiinteistöt.
Se on alkanut tehdä bisnestä rakennusmaalla, jota erityisesti asuntopulan vaivaamalla pääkaupunkiseudulla sillä on runsaasti; rakennusmaan puute kasvattaa hintaa ja siten Senaatti-kiinteistöjen varallisuutta. Samalla se pahentaa asuntopulaa.
Senaatti-kiinteistöjen toimaksiantoon on tehtävä radikaali suunnanvaihdos: omaisuuden kerryttämisen sijasta sen tulee torjua asuntopulaa erityisesti alueilla, missä rakennusmaasta on pulaa. Ja se on tehtävä tonttivarallisuuden arvonpudotuksesta huolimatta.
Sen vaikutukset talouteen olisivat lisääntyneen rakennustuotannon kautta moninkertaiset verrattuna rakentamattoman maan odotettavissa olevaan arvonnousuun.
Kielteisenä ilmiönä olisi jo rakennettujen kiinteistöjen arvon aleneminen, mutta se kohdistuisi nimenomaan alueille, missä rakennusmaan puute on erityisesti nostanut niitten arvoa. On jopa suotavaa, että niiden arvonnoususta ainakin osa leikataan yhteiskunnalle.